Jälleen kerran täysi bussillinen innokkaita hiihtäjiä läksi Mikonkadun pysäkiltä kohti Pohjois-Karjalaa, jossa oli 50. Ahmanhiihto tapahtuma. Juhlavuosi siis. Matkan johtaja Osmo oli tällä reissulla jo 23. kerran. Marjalle matka oli 13.kerta. Muutamia kertoja ensin retkeläisenä Osmon vuosittain järjestämällä reissulla ja sittemmin apuohjaajana.
Kuten aina aiemminkin, niin myös tänä vuonna oli mukana vanhoja konkareita ja ihan ensi kertaa mukana olevia. Tänä vuonna 19 uutta.
Torstai iltapäivänä klo 16 läksimme Helsingistä bussikuskimme Harrin kyyditsemänä 7 tuntia kestävälle matkalle. Lupaavalta ei tulevien päivien hiihtosää näyttänyt ja usko oli koetuksella, sillä runsaita plussa-asteita oli koko matkan ajan ja vettäkin sateli. Mutta päästyämme klo 23 aikoihin perille majapaikkaamme Juukan Kopravaaran Koli Freetimeen, oli meitä vastassa luminen talvi.
Perjantaiaamu valkeni pikkupakkasessa ja koko päivän paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ladut oli kuin ratakiskot ja hiihtäjillä lentokeli. Joillekin jopa liian liukkaat ladut, sillä Pohjois-Karjalan vaativissa vaaramaisemissa vauhti laskuissa ylsi ennätyslukemiin. Upea aurinkoinen hiihtopäivä kuitenkin valkoisen lumen ympäröimänä.
Lauantain hiihtosää oli sitten eilisen vastakohta, sillä yöllä satanut uusi lumi ei luistanut suksen alla lainkaan. Raskas, raskas oli hiihtokeli, mutta hienot maisemat ja reitin varrella olevien huoltopisteiden evästarjoilut auttoivat jaksamaan. Ahmovaaran uudella monitoimitalolla oli juhlavuoden kunniaksi hiihtäjille tarjolla aitoja oikeita karjalanpiirakoita ja täytekakkua. Lisäksi oli näyttely Ahman hiihdon 50 vuotisen ajan historiasta. Lauantaina osalla meistä oli kunnia tavata Ahmovaarassa kaksi kunniavierasta eli kaksi jo ikääntynyttä rouvashenkilöä, jotka olivat v 1974 ensimmäisenä Ahmanhiihdon vuonna tehneet reitin latua umpihankeen hiihtämällä. Ei ollut nykyaikaisia latukoneita silloin.
Hiihdon ja muun ulkoilun jälkeen pääsi taas saunaan ja avantoon. Illalla päivällispöytä kutsui nälkäisiä hiihtäjiä. Lauantaina oli naistenpäivä ja joukkomme miehet muodostivat kuoron ja lauloivat päivällistä odottaessamme serenadin naisille.
Lauantai-iltana juhlavuoden kunniaksi meitä viihdytti joensuulainen duo Emmi ja Tony. Saimme myös esittää heille biisitoiveita ja laulaa mukana.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen bussin kyytiin ja kotimatkalle kohti lumetonta Etelä-Suomea. Jo perinteeksi on muodostunut, että kotimatkalla kurvaamme Karvion Nesteen kautta ja ostamme uunilämpimät mallasleivät mukaan. Niin tänäkin vuonna.
Unohtaa ei voi myöskään, että jälleen kerran Ahmanhiihdon arpajaisissa voitimme molempina päivinä. Yhteensä seitsemän arpajaispalkintoa tuli meidän retkeläisille. Tänä vuonna erikoispalkintona oli Kain Tapperin suunnittelema Ahmanhiihdon juhlamitali ja sekin tuli yhdelle meidän porukan mukana olleelle😊
Kyllä oli taas ikimuistoinen reissu ja ihanat retkeläiset. Vaikka majoitusjärjestelyt menivät lähes viime hetkellä osittain uusiksi, niin siitäkin selvittiin. Kiitos kaikille mukana olleille!
Tähän juhlavuoteen olisi hyvä lopettaa, jos sen aika on. Vai jatkuukohan Ahmanhiihto vielä…
Teksti ja kuvat Marja Tarnanen