Pieni matkakertomus Kilpisjärven retkeilykurssista kesältä 2021.
Vetäjät: Kalle ja Leena Eerola
Retkeläiset: Christian, Esko, Irma, Leena, Lillu, Marita, Marja-Riitta, Niina ja Sanna
Pääsimme retkeilykurssille!
Kokoonnuimme kesäkuussa infotilaisuuteen Kallen ja Leenan puutarhassa. Jo siellä saimme paljon neuvoja sekä hyviä kirjallisia ohjeita vaellusretkelle varustautumisesta. Tapaaminen helpotti kurssiin liittyvää valmistautumista, sillä opettavaisen lisäksi kurssista näytti tulevan myös hauska. Kiva porukka liikkeellä.
Meitä kurssilaisia tuli lopulta yhdeksän lauantai-iltapäivän ja illan aikana eri tavoin omilla kyydeillä Kilpisjärvelle. Ensimmäisenä iltana majoituimme Saanan juurelle Kilpisjärven Retkeilykeskuksen kolmeen mökkiin yhdessä vetäjien kanssa. Ehkä vähän yllättäen havaittiin, että alueella liikkui paljon poroja vapaana.
Sunnuntaina 25.7. pidimme palaverin kerraten tarvittavia retki- ja -ruokailuvarusteita sekä kävimme läpi käytännön järjestelyt ja valmistauduimme Kuohkimajärven kahden yön yli kestävään vaellukseen. Kuohkimajärvelle pyrkiviä retkeilijöitä kuljetetaan maksua vastaan veneellä Kilpisjärven yli Kotalahteen, josta on vielä noin kolmen kilometrin polku perille. Kalle piti huolen, että olimme ajoissa paikalla venerannassa, sillä vene ottaa matkustajat kyytiin saapumisjärjestyksessä. Veneellinen täyttyy yleensä nopeasti, sillä Kuohkimajärven läheisyydessä on suosittu kolmen valtakunnan rajapyykki.
Vaelluksemme alkoi sunnuntai-iltapäivällä venematkalla. Koltalahden rannalla otatimme itsestämme ryhmäkuvan ja patikoimme Kuohkimajärven varaustuvalle vajaassa kahdessa tunnissa. Varaustuvan vieressä sijaitsee toinen tupa, autiotupa, jonka ympärillä majoittui muutamia telttakuntia molempina öinä.
Netissä oli ollut tieto, että Kuohkimajärven varaustupa ei olisi käytössä käymälän ja pitkospuiden kunnostustöiden vuoksi. Onneksemme pitkospuiden kunnostus Kolmen valtakunnan rajapyykillä alkoi vasta lähtömme jälkeen ja pääsimme kiertämään ison keltaisen rajapyykin ympäri puisten pitkospuitten päällä. Otimme paljon valokuvia rajapyykistä ja horisontin lumipeitteisistä Ruotsin ja Norjan vuorista! Kuohkimajärven varaustuvan ympärille pystytimme kolme telttaa ja saimme käytännön vinkkejä majoitteista ja yöpymisvarusteista. Osa nukkui varaustuvassa molemmat yöt.
Maanantaina 26.7. teimme Kuohkimajärven leiristämme käsin päivävaelluksen Ruotsin puolelle lähitunturiin nimeltä Baikkasvarri. Emme käyneet kuitenkaan ihan huipulla asti. Vakuuttavasti esitetyn ja täydestä menneen nilkan ”nyrjähtämisen” kautta pääsimme luontevasti retkiensiaputaitojemme arviointiin. Matkan varrella harjoittelimme virtaavan veden ylitystä. Illalla istuimme Kallen esimerkillisesti sytyttämällä leirinuotiolla autiotuvan rannalla. Järveltä kävi tuuli, joka vei mäkäräiset ja hyttyset pois häiritsemästä ja vietimme hauskan hetken tietovisaillen.
Tiistaina 27.7. purimme Kuohkimajärven leirin ja vaelsimme Mallan luonnonpuiston ja Kitsiputouksen kautta takaisin Retkeilykeskukseen. Kitsiputous oli yllättävän korkea ja kallioilta aukesi kaunis näkymä pläkkityynelle Kilpisjärvelle. Helteinen oli tämäkin päivä ja varusteiden kantaminen osittain hankalassa kivikossa toi haasteita. Se oli todellinen testi omille rajoille. Perillä odotti Retkeilykeskuksen sauna, sillä kurssin loppuajan yövyimme Retkeilykeskuksen majoitushuoneissa ja teimme päiväretkiä sieltä käsin.
Keskiviikkona 28.7. kiipesimme korkeimman nousun Jehkastunturin huipulle, jonne nousua kertyi rannekkeeni mukaan noin 530m. Muut nousut olivat helpompia korkeudeltaan noin 230-350m. Jehkas on 960,5 m korkea ja niin sieltä olikin mitä parhaimmat näköalat Saanalle, Jehkasjärvelle ja lumipeitteisille vuorille. Leena oli edellisellä viikolla nähnyt Jehkaksen rinteillä jääleinikkiä. Niitä olimme lähteneet etsimään eikä kauaa tarvinnut hakea ennen kuin löysimme! Jääleinikki kasvaa suurtuntureiden paljakan rinteillä ja se on maailmalla pohjoisimpana ja Euroopassa korkeimmalla kasvava kukkakasvi (Retkeilijän tunturikasvio, Henry Väre, 2021). Leenan tunturikasvien tiedoista oli hyötyä koko retkemme ajan! Illalla kokoonnuimme paistamaan makkaroita Retkeilykeskuksen kodalle.
Torstaina ajoimme kahdella autolla Ailakkalahden lähellä olevalle parkkipaikalle, josta lähdimme päiväretkelle Ailakkajärven autiotuvalle. Patikointimme jatkui aurinkoisessa säässä Ailakkajokea myötäilevää polkua pitkin. Ailakkavaaran autiotuvalla oli telttailijoita ja evästelimme tuvassa ja sen pihalla. Palasimme takaisin polun pohjoispuolelle välittömään läheisyyteen sijoittuvan Ailakkavaaran harjun kautta. Löysimme virtaavia Ailakkajokeen laskevia puroja jo menomatkalla. Opimme siis juomapullojen täyttämisen ja nestehuollon käytännössä tällä ja toisilla retkillä. Illalla saunoimme Retkeilykeskuksen rantasaunassa ja kävimme Kilpisjärven kylmässä kymmenasteisessa vedessä uimassa.
Perjantaina oli vuorossa Saanan kierto. Osa porukasta lähti kiertämään tunturia eteläpuolelta, pääjoukko suuntasi jo tutuksi tulleeseen pohjoisen-nousuun. Sää oli edellisiä päiviä selvästi viileämpi, ja Saanajärven suuntaan käännyttyämme menoa virkisti myös vastatuuli. Saanajärven pohjoisrannalta oli vastikään purettu vanha päivätupa, ja suuntasimme tauolle etelärannalle. Järven rannalla ihailimme komeita kultarikkoesiintymiä. Saavuimme taukopaikalle sopivasti samaan aikaan kuin Saanan toista kautta kiertäneet kurssikaverimme. Vanhan kodan lisäksi etelärannalle oli rakennettu parikin uutta kotaa, joista toisessa oli revontulien katseluun suunnitellut kattoikkunat. Paluumatkalla retkeilykeskukseen suuntaavasta pääjoukosta irtaantui ensin yksi kaksikko Tsahkaljärven kautta luontokeskukselle ja seuraavasta risteyksestä toinen kaksikko kaupalle. Illalla kokoonnuimme vielä herkulliselle päätösillalliselle viikon kokemuksia summaamaan.
Kävimmekö Saanalla? Kyllä, osa kurssilaisista patikoi sopivassa välissä Saanan huipulle, mutta ei kuitenkaan ihan kaikki. Lisäksi kolme retkeläistä teki omatoimiretken Norjan puolelle Tromssaan torstaina ja yksi huiputti Pikku-Mallan perjantaina. Meillä karttui tällä kurssilla retkeilykokemusta ja tuli näkemys, missä omia varusteita ja käytäntöjä voi parantaa. Kiitos antoisasta kurssista Kallelle ja Leenalle! Meillä oli hauskaa yhdessä, kiitos ryhmälle!
Irma Matinlauri ja Niina Juuti