Tämä teksti on julkaistu alun perin Helsingin Latu ja Polku -lehdessä numero 4/2020.
Keväästä alkaen korona tunnetusti vei Helsingin Ladun ohjelmasta kaikki kevään ja kesän retket, niin lyhyet kuin pitemmätkin. Elokuussa voitiin avata ohjelmaa ja päästiin taas retkien makuun. Elokuun lopulle toiminnanjohtaja Matti Niemelä oli suunnitellut Nuuksion kansallispuistoon koko päivän polkuretken.
Lauantaina 22.8. klo 10.30 kokoonnuttiin Velskolassa kirkon Toimintakeskuksen parkkipaikalla 15:sta retkeilijän voimin. Ilmoittautuneita oli reilusti enemmän, mutta ilmeisesti sade-ennuste päivälle oli muuttanut monenkin mielen. Edeltävät päivät olivat olleet poutaisia ja aurinkoisia ja sitten retkipäiväksi ennustettiin sadetta, ei se ole oikein. Matkaan lähdettiin tihkusateessa hiekkatietä pitkin kohti Iso Majaslampea. Noin kilometrin kulkemisen jälkeen siirryttiin polulle nauttimaan metsän monimuotoisuudesta ja kauniista maisemista. Ensimmäinen kaunis erämaamainen lampimaisema oli Hauklammen kohdalla, kun noustiin vähän korkeammalle kalliolle. Pian se jälkeen tultiin Iso Majaslammelle, jossa pidettiin ensimmäinen tauko. Iso Majaslammen pinta on kartan mukaan 92,7 metriä merenpinnan yläpuolella. Lammen itäpäästä pohjoiseen, runsaan 200 metrin päässä, on Espoon korkein kukkula 114,2 m.
Retki jatkui kohti Haltiaa ja seuraavaa kaunista järvimaisemaa saatiin ihailla Orajärven pohjoispäässä. Se kelpasi meille myös vallan mainiosti taukopaikaksi. Tauon jälkeen retki jatkui tyypillisessä eteläsuomalaisessa metsämaisemassa, oli mänty- ja kuusimetsää, kalliota, aluskasvillisuutena suopursua, mustikkaa ja puolukkaa. Lähes kolmen tunnin kulkemisen jälkeen tultiin luontokeskus Haltiaan, jossa pidettiin lounastauko.
Lounaan jälkeen oli heti reipas nousu Haltian näköalapaikalle, josta avautuu avara metsämaisema. Piristyksen maisemalle antaa Nuuksion Pitkäjärvi ja horisontissa näkyy Ämmässuon kaatopaikan huippu. Nousua seuraa aina lasku, niin nytkin. Edessä oli jyrkkä pitkä alamäki ja sen jälkeen reitti kulki kallioisten metsäalueiden kautta Urjan nuotio- ja leiripaikalle, joka on suosittu telttailu- ja taukopaikka. Pidettiin tauko. Täältä jatkettiin pohjoiseen Urjan itäreunaa seuraten Urjansaaren kohdalle, josta kannaksen yli käveltiin Kattilajärvelle ja jatkettiin Kattilajärven pohjoisreunaa kohti Vääräjärveä. Kattilajärven eteläpäähän pääsee autolla ja siellä on mm. keittokatos, hyvä uimaranta ja laituri, paikka on myös suosittu telttailukohde. Vääräjärvi on monilahtinen ja rantaviivaltaan mutkikas, lieneekö siitä saanut nimensä. Vääräjärven itäpuolella polku nousee korkealle kalliolle, josta on kaunis maisema järven yli. Vähän matkaa tästä pohjoiseen järven rannalla on kaunis nuotiopaikka. Edessä oli vielä lyhyt metsätaival sankassa kuusikossa ennen hiekkatielle tuloa. Hiekkatietä pitkin käveltiin Velskolan parkkipaikalle. Perille saavuttiin klo 17, aikaa lähdöstä oli kulunut 6,5 tuntia ja matkaa oli taitettu 16 km.
Summa summarum: alun tihkusade loppui melko pian lähdön jälkeen ja päivän aikana saatiin vain muuta pieni sadekuuro. Ilma oli retkeilyn kannalta vallan mainio. Saimme hyvän kuvan Nuuksion monipuolisesta maastosta, oli jyrkkiä kallioita, erämaamaista luontoa, kauniita lampi- ja järvimaisemia. Maastoon on muodostunut polkuja melkoinen määrä ja eniten käytetyt on merkitty karttaan. Kompassi on hyvä apuvälinen, muista ottaa se aina mukaan. Matti oli onnistunut laatimaan hienon reitin, oli joitakin vaativia nousuja ja laskuja, pääosin reitti oli helposti kuljettavaa. Pari innokasta sienenkerääjää vei kotiin hyvän saaliin. Tyytyväisinä hienosta retkestä voitiin palata kotiin. Ihan kunnon päiväretki, kiitos Matille, oppaille ja muille mukana olleille!
Kalle Eerola